Eli siis... LC Rosewood... on nyt loppu. ;(
Tämä ei johdu nyt minusta. Innostukseni ei loppunut, olisin halunnut jatkaa kymmenenteen tai edes viidenteen sukupolveen.
Mutta Sims meni pilaamaan kaiken. :( Pääsen pelaamaan muilla perheillä, mutten Rosewoodeilla. Tämä ärsyttää minua kauheasti, kerrankin kun olin innostunut pelaamaan samalla suvulla kauan...
Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka saisin Rosewoodimme takaisin. Poistan Rosewoodit nyt. :[

Mutta ei huolta - uusi LC on alkamassa! ;) Aloitan sen tänään, ja uutta osaa pääsette seuraamaan viimeistään maanantaina! Ensimmäisistäkin osista tulee yhtä pitkiä kuin tämän LC:n viimeisimmistä osista, ja yritän kirjoittaa yksityiskohtaisemmin. :)

Mutta hei, seuraattehan myös uutta LC:täni? Olisin jatkanut tätä, mutta se ei nyt vain onnistu. ._. Ettehän unohda Andromedaa, ettehän? :3

Elämä jatkuu...
LC Canenin
seurassa!

- Andromeda -

Nyt on yhdennentoista osan vuoro. Kesti vähän, mutta toivottavasti luette. 8)

 

"Äiti hei", Coral aloitti olohuoneessa Helenin lukiessa ruoanlaitto-opasta. "Mmh?" Helen keskittyi vain lukemiseen. "Aion uudistaa tyyliäni! Haluan mustat hiukset!" Coral, tyypillinen teini, selitti. "Mutta eivätkö ne ole vähän tylsät?" "Ei! Mä haluan!" Coral intti. "Tee mitä lystäät", Helen huokaisi syvään.

Niinpä Coral teki sen, minkä aikoi. "Ohhoh, olepa sinä... Eeh... Räväkkä", Helen virnisti nähdessään tyttärensä. "Niin olenkin", Coral sanoi ja sohi otsahiuksiaan hyvin.

Myös Helen muutti tyyliään.

Coral päätti alkaa äitinsä pyynnöstä opiskelemaan ruoanlaittoa. Walterin alaa oli mekaniikka. "Siis ei-voi-olla-totta! Mä luulin, että ruokaa valmistetaan aina vaan paistamalla. Mutta voihan sitä keittääkin!" Coral kiljahti. "Ai tuonnäköinenkö on jakoavain?" Walter kummasteli.

"Voi teitä nuoria", Helen huokaisi ja käänsi samalla aukeamalle, missä opetettiin miten kaakao keitetään polttamatta sitä pohjaan.

Koko perhe taiteilevat! Jaska ja Helen maalaavat, Coral katselee maalauksia ja Walter pelaa biljardia. Hetkinen! Eihän se ole mitään taiteeseen liittyvää!

"Tule, poika maalaamaan, niin minä voin pelata sillä aikaa biljardia!" Jaska kehotti kasvoillaan en-ajattele-yhtään-itseäni-virnistys. Walter kohautti olkiaan ja suostui.

Walter muistaa itse pestä hampaansa!

"Ihana... (krooh)... Nukkua uusissa... (pyyh)... Hiuksissa... ZzzzZZzz..." Coral mumisi unissaan yöllä.

Luntakin ehti sataa, mutta se suli melko pian pois. Harmi sinänsä. Onkohan ilmaston lämpeneminen kerennyt Simsiinkin?

Seuraavana päivänä Helen kutsui yksityiskoulun rehtorin jälleen kotiinsa. Hänelle ja Jaskalle oli tärkeää, että Coral ja Walter pääsisivät yksityiskouluun.

"Tervetuloa, rehtori!" Helen hihkaisi. "Iltaa", rehtori vastasi. "Mitä sanoisitte taloesittelystä?" "Mikäs siinä."

Taloesittelyn jälkeen Jaskan jututtaessa rehtoria...

...Helen valmisti kalkkunaa illalliseksi. Lapset pääsivät yksityiskouluun pistein 105/90!

Juuri rehtorin lähdettyä oli aika viettää Jaskan syntymäpäiviä! Hän oli nyt 54-vuotias. "Iskä! Sähän oot jo vanhus!" Coral kauhisteli tuijottaessaan Jaskaa.

"Tästähän elämä vasta alkaa!" Jaska nauroi.

Seuraavana aamuna Coral heräsi kun kuuli Helenin juoksevan juoksumatolla.

Koko perheestä kuva. Vanhoja ja nuoria.

Huomenta äiti. Mitä teet?" Coral kysyi. "Olen... (phuh)... Aloittanut laihduttamisen", Helen selitti puuskuttaen. Coral kohautti olkiaan ja käveli alakertaan.

"Jihuu! Nyt en saa enää lihota juuri kun tulin hyväkuntoiseksi!" Helen hihkaisi.

Valitettavasti myös muu perhe joutui kärsimään dieetistä. Nyt ruokana oli aina vain salaattia! Spagetista ja kalkkunasta oli turha haaveillakaan.

Läksyt Coral ja Walter tekivät aina yhdessä. Mutta Coralin läksyjentekointo lopahti hetkessä, kun tämä näki tiellä kävelevän pojan.

"Moi, sulla on aika kivat silmät", Coral flirttaili pojalle. "Oon Coral Rosewood. Entä sä?" "Björn Ruoho", poika vastasi hiukan karhealla äänellä. Coral tunsi ihastuvansa poikaan.

"Sullakin on ihanat silmät", Björn aloitti. "Ne ovat kuin maailman hienoimman tumman suklaan väriset." "Ihan tosi?" Coral kiljahti.

Awwss <3

Edes helikopterista lähtevä ääni ei saanut Coralia ja Björniä pitelemään korviaan.

Coral muokkasi Björnin tyyliä. "Vau, olet upea!" Coral hihkaisi. "Kiitti", Björn virnisti.

"Minun pitäisi lähteä", Björn sanoi. "Okei. Nähdään!" Coral vastasi.

Miksi Coral keitti yöllä kahvia?

Ja minne hän oikein hiipi illalla?

Kas, suuressa mustassa autossa ratin takana istui Björn!

Coral astui sisälle autoon ja nuoret lähtivät ajelulle Jaskan ja Helenin tietämättä.

Yöllä he palasivat Rosewoodeille. "Kylläpä tähdet ovat kauniita!" Coral huokaisi.

Aamulla Coral ja Walter menivät leikkimään Helenin ja Jaskan urapalkinnoilla. Walter rakasti pelata minigolfia ja Coral luki logiikkaa kirjasta.

Walterkin löysi itselleen tyttöystäväehdokkaan. Tyttö (eimilläänmuistanimeä) oli Coralin lapsuudenkaveri. Hän ei oikein jaksanut Walterin flirttailuyrityksiä...

...mutta sitten Walter hurmasi tytön täysin ojentamalla tälle viininpunaisen ruusun, joka tuoksui ihanalta.

Söpöä <3 Walter halusi myös uudistaa tytön tyyliä, kuten kuvasta näkee.

"Uusi tyylisi on ihana", Walter kuiskasi. "Olet tosi kaunis." "Kiitos", tyttö hihitti.

Helen halusi pitää kultavuosipäiväjuhlat! Niinpä hän hankki kaikenlaisia juhlatarvikkeita.

Tässä hän juuri laittaa ruokia valmiiksi. Vieraat saapuisivat millä hetkellä hyvänsä.

Juhlien loppuarvioinniksi tuli 'ihan hyvä'. Helen oli tyytyväinen lämmitellessään jättimäisen kokon vieressä.

Illalla Björn soitti ja pyysi Coralia kaupungille. Coral lähti tietysti ilomielin!

"Ihanaa kun pyysit minua treffeille", Coral hymyili valloittavasti Björnille. "Ihanaa kun suostuit pyyntööni", Björn vastasi hymyillen yhtä valloittavasti Coralille.

Coral ja Björn otattivat kuvia itsestään. Niistä tuli hyvin onnistuneita. "Sinä saat ne", Björn hymyili. "Kiitos!" Coral kiljahti ja hyppäsi Björnin syliin.

"Taidan ostaa vähän vaatteita kun sinä kerran maksat", Coral hymyili. "Hei! En minä sanonut mitään tuollaista!" Björn hätkähti. "Tämä ei maksa kuin viisisataa. Saanko sen?" Coral kysyi. "Mutta..." Björn huudahti.

"Näyttääkö tämä hyvältä? Tämän saa kuudellasadalla simoleonilla!" Coral katseli itseään peilistä. "Mutta..." Björn yritti. "Olet oikeassa, se vaaleanpunainen puki minua paremmin", Coral sanoi ja vei vihreän mekon pois.

Coral ihmetteli, miksi Björnille tuli niin kiire lähteä kotiin joten hän joutui itse maksamaan ostoksensa. Hän osti itselleen kauniin asun. "En malta odottaa että vanhemmat ja Walter näkevät tämän!" hän ajatteli innoissaan.

Tällainen asu oli. Koska punainen oli Coralin lempiväri, hän oli ostanut asun jossa oli edes jonkin verran punaista. Sininen farkkumekkokin punaisen villapaidan päällä sopi hyvin tytölle.

Mutta seuraavana päivänä koittivat Coralin syntymäpäivät. Tällaiselta nainen näyttää. Hän ei ollut halunnut olla enää niin räväkkä kuin oli ollut teinivuosinaan, joten siisti polkkatukka ja hiukan vähempi meikki näyttivät hyviltä.

"Coral. En tiedä mitä sanot tästä, mutta... Olen valinnut sinut perijäksi. Yhtä hyvin se olisi voinut olla Walter, mutta kun... Sinä vain sovit perijäksi paremmin. Walteria ei tuntunut kauheasti haittaavan, vaikken valinnutkaan häntä. Sinä ja Björn sovitte niin hyvin yhteen. Kaikki riippuu nyt siitä, mitä sinä itse sanot", Helen halasi tytärtään kysyvä ilme kasvoillaan. Coral hämmästyi. "Ihanko totta?"

 

Siinä se. Tasan 50-kuvainen. :) Nyt siis toinen sukupolvi saatiin loppuun! :D Wuhuu!
12. osassa:
♥ Suostuuko Coral perijäksi iloisesti vai vähemmän iloisesti?
♥ Miten Coralin ja Björnin käy?
♥ Millaisia lapsia Coral saa?
♥ Miten Walter suhtautuu siihen, ettei päässyt perijäksi?

Kymmenes osa tulikin jo nyt :) Toivottavasti pidätte.

 

 

Kun Jaskalla oli vapaapäivä, hän päätti valmistaa valmisruokaa itselleen. Hänen ruoanlaittotaitonsa eivät nimittäin olleet kovin hyvät.

Valitettavasti Jaska-paran odotellessa ruoan valmistumista uunista alkoi tupruta tummaa, harmaata savua.

Koko uuni syttyi tuleen! Jaska käveli keittiöön ja säikähti. Huoneessa oli kuuma ja liekkejä oli joka puolella. Ja muut perheenjäsenet olivat töissä tai koulussa!

Pian kuitenkin Coral saapui. "IIIK! Iskä, täällähän on tulipalo! Apua!" tyttö kiljui tajuamatta mennä soittamaan palokuntaa hätiin. "Mitä me voidaan tehdä?"

Jaska yritti sammuttaa tulta, mutta vaahtosammuttimesta oli vaahto miltei lopussa ja tuli vain levisi ja levisi.

"Auuts, minä palan!" Jaska huusi. Jaska, hyvä ihminen, älä nyt jää noihin liekkeihin seisomaan.

Nyt oli jo paha tilanne. Jaskan vaatteet syttyivät tuleen.

Walter tuli pian kotiin. Hän kurkkasi keittiöön ja liekit nähdessään ryntäsi suoraan puhelimeen. Hän soitti hätänumeroon ja kertoi osoitteensa. Palokunta vastasi tulevansa viivyttelemättä.

Lopulta yksi palomies tuli auttamaan. Hän suihkutti vaahtosammuttimen vaahtoa suoraan Jaskan vaatteisiin. "Pysykää rauhallisina", tämä mutisi ja soitti jonkun puhelun.

Toinenkin palomies tuli hätiin. Kohta palo oli jo miltei sammutettu.

"Kiitos avusta! Tässä sata simoleonia juomarahaa", Coral sanoi ja ojensi rahat niin, ettei Jaska huomaisi. Muuten tämä alkaisi valittaa tyttärelleen rahan kuluttamisesta.

Sitten Coral lakaisi tuhkat pois.

Seuraavana päivänä Coral poseerasi peilin edessä. "Lähden tänään kaupungille", hän hymyili. "Äiti ei ehkä anna lupaa, mutta lähden silti."

"Äiti, voinko lähteä kaupungille?" Coral meni kysymään. "Et", oli Helenin vastaus. "Voinko?" "Et." "Voinko?" "Et."

"Isä, voinko lähteä kaupungille?" Coral kysyi. "Mene vain", Jaska vastasi.

Koska Helen soitti pianoa, hän ei kuullut, kun Coral selitti hiljaa puhelimeen tarvitsevansa taksin.

"Hahaa, taksi odottaa jo!" Coral ajatteli itsekseen kun juoksi kohti taksia.

Tyttö astui sisälle autoon ja kertoi osoitteen.

"Perillä!" Coral ajatteli kun saapui yhteisötontille. Hän maksoi taksikuskille ja hyppäsi pois taksista.

"Mm, paahdettuja vaahtokarkkeja!" Coral ajatteli ja alkoi paahtaa karkkia. Hän pysytteli kuitenkin sattuneesta syystä mahdollisimman kaukana tulesta.

Tontilla oli vain kauniita naisia, muttei komeita miehiä. Coral meinasi turhautuneena lähteä jo kotiin.

Mutta silloin hän tapasi tämän komistuksen. Coral jäi juttelemaan miehelle hetkeksi, mutta pian miehen piti lähteä.

Yhtäkkiä tontille kiisi kuitenkin paha noita.

Coral meni saman tien juttelemaan. "Hei, olen aina pitänyt noituudesta", hän sanoi ujosti. "Niinkö? Mukava kuulla", noita virnisti ja nauroi pelottavaa nauruaan.

Myös toinen paha noita saapui pian paikalle.

Ja hän loitsi paikalle kissan. Coral meni heti silittelemään suloista otusta.

Coral päätti ystävystyä vanhemman pahan noidan kanssa.

Sillä välin Rosewoodien kotona Helen ja Jaska pelasivat biljardia. "Se tyttö lähti kaupungille, vaikken ollut edes antanut lupaa!" Helen valitti. "Niin. Hei, nyt minä voitin tämän pelin, kun et keskittynyt!" Jaska nauroi. Helen tuhahti ja lähti kävelemään yläkertaan.

Helen kuuli kuitenkin portaissa auton ääntä pihalta, ja hän menikin odottelemaan tyttärensä kotiintuloa vihaisena.

Mutta Helen kauhistui nähdessään pahan noidan. "Coral? Oletko se sinä?" hän kysyi henkeään haukkoen.

"Kukas muukaan?" Coral nauroi ja halasi äitiään. "Mutta... Kuinka...?" Helen kyseli epäuskoisena. "Tutustuin yhteen vanhaan noitaan ja se antoi mulle noitakykyjä", Coral selitti muka kuin mitään ei olisi tapahtunut.

"Muhahahaa!" Coral nauroi. "Tästä tulee kyllä mahtavaa taikajuomaa!"

"Jaa, tuolla tavalla se taika tehdäänkin. Ei ihme että meni pieleen", Coral luki ääneen. Hän oli jo melko hyvä noituudessa.

"Taasko tämä meni pieleen?" Coral kummasteli punaisen savun tuprutessa huoneessa.

"Ei sittenkään, hahaa!"

Coral alkoi päivien vieriessä tajuta, että hänestä on tulossa vain koko ajan ilkeämpi, ja Jaska ja Helen olivat huolissaan. Niinpä tyttö päätti valmistaa vielä elämänsä viimeisen taikajuoman.

"Nami, tästä tulee hyvää", Coral virnuili valmistaessaan juomaa.

Sitten Coral nosti taikajuoman huulilleen. Ja joi sen.

Lopulta hän seisoi noidankattilan edessä täysin normaalina. Noidankarkotin oli toiminut.

Hän koetti vielä lukea viimeisen lauseen noidankirjasta, mutta se meinasi liiskata hänen kätensä.

Coral meni Walter-pikkuveljensä luo yläkertaan. "Hei Walter", Coral sanoi. "Hei. Co-Coral? Entä taikuus?" Walter kummasteli. "Se ei sopinut minulle", Coral huokaisi kaihoisasti. Walter oli iloinen, että sisko oli tehnyt sen päätöksen.

Surumielisenä Coral kuitenkin näki sivusilmällä noidantaidoilla valmistamansa jalkalampun. Hän sulki silmänsä.

Parin viikon kuluttua Helen oli soittanut yksityiskoulun rehtorille. Hän halusi, että hänen lapsensa pääsisivät yksityiskouluun. Coral siivosi taloa, petasi sänkyjä ynnä muuta.

Ja viiden aikaan rehtori saapui.

"Iltaa. Tulkaa sisälle, niin esittelen taloamme!" Helen hymyili. "Se olisi oikein mukavaa", rehtori vastasi.

Sen jälkeen rehtorille tarjottiin ruokaa. Valitettavasti lapset eivät päässeet yksityiskouluun, muutama piste jäi puuttumaan. :( Helen lupasi kuitenkin yrittää pian uudelleen.

Walteria ei haitannut, ettei hän päässyt yksityiskouluun, tähtien tiirailu oli hauskempaa.

Mutta seuraavana päivänä olikin Helenin aika jättää aikuisuus taakseen ja kasvaa vanhukseksi. Kaikki juhlivat sitä...

...eivätkä huomanneet Walter-kuopuksen kasvua.

Walter värjäsi hiuksensa hiukan tummemmaksi ja leikkasi niitä. Tällainen on lopputulos.

Koko perhe yhdessä poseeraamassa! <3

 

Siinä se. :) Yli 50 kuvaa, ennätys! :D Toivottavasti kommentoitte. Kumpi on parempi perijä, romantiikkatavoitteinen Coral vai romantiikkatavoitteinen Walter? :D
11. osassa:
♥ Perijä (?)

Tässä vihdoinkin yhdeksäs osa. :) Tähän osaan kuuluu myös taloesittely.

 

Nyt taloesittelyyn.

Kaunis öinen taivas. Kuunsirppi, sadoittain kirkkaana säihkyviä tähtiä tummalla samettisella yötaivaalla ja tunnelmallisia tähdenlentoja.

Sen taivaan alla sijaitsee suuri talo. Ohikulkevien kommentit ovat: "Tuolla asuu varmasti rikas perhe" ja "nuopa ovat saaneet jättimäisen perinnön". Ja kukas muukaan talossa asuu kuin perhe Rosewood!

Astutaanpas ovesta sisään. Näin Rosewoodien lähtevän kaupungille, joten voimme murtautua sisään kaikessa rauhassa! *hullua naurua* Aaagh, valot unohtuivat päälle! Ilmastonmuutos on Rosewoodien syytä!

 
Mitäs hauskaa tuolta löytyy?

 
Kas vain, perheen hupihuone. Maalaustelineitä, viulu, piano, balettitanko ja biljardipöytä!

Plus kirjahylly, sohva sekä suuren suuri televisio.

Alakerran toisesta huoneesta löytyy kylppäri.

Ja kun astuu vielä viimeisestä ovesta, näkee tämän pikku terassin! Täällä on varmasti kiva ottaa kesäisin aurinkoa.

Tässä keittiö. Pöydässä on kahdeksan tuolia, sillä tähän taloon saadaan varmasti vielä joskus kahdeksan simiä!

Nyt kiivetään portaita yläkertaan.

Nuo kaiteet ovat hyvät, etteivät taaperot ja kenties vanhemmatkin putoa alas. Se olisi varsin surullista!

 
Tässä vanhusten makuuhuone. Voi näyttää hiukan tylsältä, mutta kun rahat alkoivat loppua.

Ja tässä perijäparin makuuhuone.

Romanttisia kynttilöitä!

Entäs tämä ovi? Mihinköhän se vie?

Parvekkeelle! Täällä voi tiirailla tähtiä ja heittää tikkaa.

Vielä pari huonetta. Tämä on yläkerran kylpyhuone. Samanlainen kuin alakerrassa, mutta täällä on peilikaappi ja alakerrassa tavallinen peili.

Viimeinen huone, eli lastenhuone! Tähän huoneeseen voi rakentaa seiniä jakamaan huonetta. Pienet vauvat esimerkiksi tarvitsevat eri huoneen kuin teinit, jotka haluavat nukkua.
Walterin huone.

Coral sen sijaan asuu täällä.

Nyt tarinaan.

Miksiköhän The Sims 2:ssa taivaalla hehkuu kaksi aurinkoa? :o

Oli vapaapäivä. Helen heräsi aamulla silti melko varhain seitsemän aikoihin.

 Hän riensi alakertaan pelaamaan biljardia. "Tämähän on todella hauskaa! Taisin saada uuden harrastuksen!" hän ajatteli iloisesti mielessään. Muu perhe ei ollut vielä herännyt.

"Hei, isosisko!" Walter hihkaisi herätessään. "Huomenta pikkuveli", Coral hymyili ja halasi veljeään. "Mennään alas!" tämä huudahti ja lähti juoksemaan.

Kuultuaan töminää alakerrasta Helen valmisti herkullisia räiskäleitä itselleen ja perheelleen. Hän joutui aina valmistamaan ruoan.

Mutta Helen joutui myös siivoamaan. Se ei kuitenkaan haitannut. Helenillä ei ollut muutakaan tekemistä, hänhän oli jo 48-vuotias. Kaiholla muistellen aikoja, jolloin hän vielä kävi Stadissa bilettämässä hän vei lautaset tiskikoneeseen.

"Miksi sinä lehteä luet, Coral?" Jaska kummasteli. "Yritän etsiä töitä", Coral selitti. "Olen jo kuudentoista. Ääh, ei taaskaan musiikkiuralta töitä!"

Tylsistyneenä Coral painui veljensä luo katsomaan telkkaria.

Illalliseksi Helen valmisti lohta.

Miehet eli Jaska ja Walter jo odottelivatkin ruokaa innolla.

Ja Coral vain leikki kampaajaa. Hän muokkaili ilmaiseksi tontin ohi kulkevien simien hiuksia.

 Lopulta teinityttökin saatiin syömään. "Mitä meillä on ruokana? Ei kai vain juustopastaa?" Coral kysyi inhotelin istuessaan pöytään. "Ei sinne päinkään", Walter nauroi siskolleen. "Lohta", Helen mutisi laittaessaan perheelleen annokset.

Vain Jaska, Coral ja Walter söivät. Helenillä ei ollut nälkä, vaan hän painui kylpyhuoneen kautta nukkumaan.

Seuraavana päivänä oli kaikilla muilla töitä tai koulua, mutta Jaska vain lekotteli kylvyssä.

Coral toi koulusta kaverinsa Mellin mukanaan. Melli on todella nätti, mutta valitettavasti häntä ei tähän sukuun kaivata. Loin tytön testiperheeseen.

"Melli, oletko joskus oppinut kävelemään?" Coral kysyi. Melli katsoi Coralia kummissaan. "Eikun siis... Tota..." Coral mumisi nolona. Olipa se ollut tyhmä kysymys.

Coralin juteltua Mellin kanssa hetken aikaa hän alkoi tehdä läksyjä. "Hmm, 8 jaettuna 6 plus 5 miinus 7 kertaa 2... Ja nuo laitetaan sulkuihin..." Coral tuskaili matematiikan tehtävien kanssa. Hänen vahvin aineensa ei ollut koskaan ollut matematiikka.

Helen tuli töistä ja naksautteli sormiaan kämmentään vasten. "Kas niin, Opetusuran huipulla ollaan ja nautitaan ikuisesta platinamielialasta..." hän mutisi tyytyväisenä. "Mitäköhän sitä seuraavaksi oikein keksisi?"

Vanhemmat Jaska ja Helen päättivät auttaa Coralia ja Walteria läksyissä. Näin Coral oppisi matematiikan salat ja Walter biologian.

"Nyt on pakko mennä katsomaan teeveetä hetkeksi!" Coral huudahti kesken läksyjen teon.

Myös Helen ja Walter liittyivät seuraan.

"Oonko mä tarpeeksi nätti?" Coral kyseli pikku peililtä.

Koko perhe hupihuoneessa viettämässä aikaa!

 

Siinähän se, 43 kuvaa :) Toivoisin paljon kommentteja!
10. osassa:
♥ Kasvua
♥ Enpä osaa sanoa enempää :D

Anteeksi, tästä tulee vielä lyhyempi kuin edellisestä. ._.

 

 

Salaperäinen hahmo lähestyi Helenin ja Jaskan taloa pimeässä... "Toivottavasti he eivät luule minua varkaaksi ja soita poliisia paikalle", hahmo tuumi.

"Hei kaikki! Katsokaas tänne!" hän huudahti avatessaan oven. "Edward!" Helen kiljaisi ja koko perhe juoksi Edin luo. "Missä Eliel?" Jaska kummasteli. "Hän löysi jo itselleen talon tästä alle kymmenen kilometrin päästä ja muutti sinne kihlattunsa Susannan kanssa", Edward selitti. "Entä sinä? Etkö ole löytänyt taloa?" Jaska kyseli yhä. "Olen, mutta sinne ei voi vielä muuttaa. Parin päivän sisällä talon omistajan pitäisi soittaa minulle ja kertoa milloin voin muuttaa." "Hieno juttu", Jaska hymyili.

"Äiti! Sinäkin olet saanut lasit aivan kuten minäkin!" Edward hoksasi. "Huononäköisyys kai periytyy", Helen naurahti. "Coral ja Walter eivät kuitenkaan tarvitse laseja."

"Coral, sisko! Miten menee? Oletko yhä sitä mieltä että et aio lähteä yliopistoon?" Edward nauroi. "En ole menossa edelleenkään", Coral mumisi.

"Moi Edward!" Walter tervehti isoveljeään. Edward oli Walterille aika vieras ihminen, koska Edin lähdettyä Walter oli ollut vasta kahdeksanvuotias. "Moi, Walter pieni!" Ed vastasi hymyillen.

 
Mutta silloin Edward ryntäsi kovaa vauhtia muualle. Perhe jäi tuijottamaan hämmästyneenä. "Takku! Meinasin unohtaa sinut!" Ed halasi kissaa. Mutta silloin hänen kännykkänsä soi.

"Kas, soitto tulikin jo nyt", Edward sanoi lopettaessaan puhelun. "Voin muuttaa heti." "Nähdään, isoveli!" Coral vilkutti.

Kun Edward lähti ovelle päin, Takku seurasi perässä uteliaana.

Näkemiin, Edward. *niisk*

Näkemiin, Takku. *nyyh* Päätit siis lähteä mukaan.

 
Aamulla koko perhe oli pöydässä syömässä aamupalaa. "Meitä on nyt vain neljä", Coral huokaisi. "Niin..." Jaska pohti. Pian tuli aika lähteä töihin tai kouluun.

"Kympin todistus! Olen paras!" Coral kiljui innoissaan päästyään koulusta.

Walterkin tuli pian koulusta, ja hän teki läksynsä yhdessä siskonsa kanssa.

Kukas se tässä? Talousuran huipulla oleva ikuisen platinamielialan omistava Jaska. Hyvä, Jaska!

Ja tässä Helen. "Vielä yksi ylennys, ja uran huipulla ollaan!" hän hihkaisi.

 
Jaskaaa! Hyvä kun pääsit urasi huipulle, mutta ei tässä helikopterin metelissä kuule mitään!

Illalla Walter yritti saada itselleen ystäviä, jotta Helen ylenisi Opetusministeriksi (vai onko se sellainen?). Mutta tuonkin tytön piti lähteä heti kotiin, kello oli muka liian paljon.

Mutta onneksi Walterin paras ystävä oli hänen oma siskonsa. "Wuhuu! Pyöritä kovempaa, Coral!" Walter kiljui siskonsa kieputtaessa tätä. "Ai että kovempaa? Selvä, täältä pesee!" Coral virnisti.

 

Sori, että tämä oli näin lyhyt, 18-kuvainen.  ._. Mutta yhteensä 8. osa on siis 40-kuvainen! ^^ Toivon että piditte, kommentoikaa!
9. osassa:
♥ Uusi talo